Alkaa taas olla ajankohtaista kuluttaa talvirenkaitaan.Odottavat jo asennusta sikäli jos pysyvät käsissä,laitoinhan vanteisiin kunnon vahakerroksen suolalta suojaamaan.

Tässä aivan lähistöllä pari autoa ennätti jo aamutunteina luiskauttamaan mustalta jäältä pöpelikköön.Henkilövahinkoja ei tullut,kuskitkin puhalsivat nollat.

Niitä läheltä piti-tilanteita on sattunut pitkän ajouran aikana melkoisesti.On ollut pyörimisiä vesiliirrossa sekä tietenkin talviliukkailla,aurauskeppien välissä on kuitenkin pysytty.

Muutamia tapahtumia on jäänyt muistiin sieltä hankalimmista päistä.

Oli aikoinaan reilun parin viikon työreissu Pohjois-Karjalan puolella.Se olikin niitä kellon ympäri tehtyjä sesonkihommia.

Sain kyseisessä läänissä hommat putkeen ja alkoi jo mieli halata kotimaisemiin ja lähdin yötä myöten ajamaan kotimatkalle,matka oli vajaa kaksisataa kilsaa.

Eräs isäntä hieman varoitteli lähtemästä sellaiseen keliin,oli nimittäin sellainen kohtisuora lumisade ja mahdoton lumipölläkkä.

Lähdin kuitenkin,ajovalot eivät pitkillä näyttäneet juuri mitään,vastaantulevien valojakaan ei erottanut kuin aivan kohdalla.Eikä se ajopelikään ollut aivan livakammasta päästä,pakettiauto ja perässä kuusimetrinen matkailuvaunu.Sellainen kolmetoista metrinen niljake siis.

Näytti että keli rupeaa selkenemään vaan kuinkas ollakaan,alkoi satamaan alijäähtynyttä vettä joka jääti tuulilasin läpinäkymättömäksi vaikka miten oli täysi puhallus laseille ja pyyhkijät täydellä teholla.

Autojonoja alkoi muodostua tien varrelle,ongelmahan oli kaikilla autoilevilla sama autoista riippumatta.Se oli sellaista vajaan kilsan ajoa,pysähdys ja raappaus jne.

Edelleni sattui liikkuvan poliisin auto ja pysähtelimme usean kerran peräkkäin ja vaihdoimme kommentteja keskenämme.Olimme poliisien kanssa yhtä mieltä,ettei sellaiseen keliin pitäisi kenenkään lähteä ilman pakottavaa tarvetta.Poliisit sanoivat pakoitteekseen sen,että heidän työnsä vaatii heitä tien päälle oli keli sitten mikä hyvänsä.Sanoin puolestani,että minun tarpeeni on päästä kotiin pallien pakotuksen vuoksi olinhan ollut viikkotolkulla työtä vuorotta-reissulla.Ja meillä kaikilla oli hetken hauskaa siinä sanailtuamme.

Taas kerran olimme pysähdyksissä ja sanoinkin poliiseille,että Heinäveden puolella on se tietty huoltoasema,ajan huoltamon pihaan ja keitän vaunussa kahvit,onhan vaunussa lämpö päällä.

Ajoimme siis taas perätysten välillä pysähtyen ja se sama raappaaminen jatkui muutaman sadan metrin välein.Kaiken huippu oli kun kuskin puoleinen pyyhkijä irtosi kesken ajon.Siinä olikin sellaisessa kelissä tekemistä että sai apumiehen puolelta vaihdettua koko helaroskan kuskin puolelle.Kiitokset poliiseille jotka näyttivät valoa ja noituivat kimpassa kanssani.

Ehdotin miehille kahvitaukoa kun pääsemme sinne huoltamolle saakka.Ensin he hiukan empivät onko heidän sopivaa kesken partioreissun sellaiseen ryhtyä.mutta kun mikään kahvipaikka ei ole siihen aikaan yöstä avoinna niin mikäs heitä estää kun tarjolla kerran on.

Vaunussa oli liki kolmekymmentä astetta lämpöä ja kahvivesi kiehui hyvin nopsaan kaasuliedellä.Sattui olemaan muutama viinerikin jääkaapissa,puhetta piisasi kiitettävästi puolin ja toisin.Työasioista emme puhuneet juurikaan eikä siinä sitten pitkään tupakoitukaan kun kurja ajo jatkui taas vähän väliä pysäyttäen ja raaputtaen.

Autoletka alkoi lähestyä Varkauden kaupunkia ja kelikin alkoi näyttää paremmalle,mutta se johtuikin vain katuvalaistuksesta.Poliisit jäivät Varkauteen ja minä jatkoin kaupungin läpi kurjaa taivaltani,risteysalueella poliisit vilkauttivat iloisesti sinistä majakkaansa ikään kuin hyvästiksi eikä koskaan sininen hälytysvalo ole tuntunut niin hyvältä kuin juuri silloin.Olihan minulla puhtaat jauhot pussissa,että ei sen puoleen.

Se oli sellainen reissu se,vajaa kaksisataa kilsaa ja liki viisi tuntia ajoaikaa pysähdyksineen joita oli niin useita etten niitä laskenutkaan.

Mikäpäs näitä vanhoja on muistellessa kun enää ei ole tarvetta lähteä huonoon säähän millään vehkeellä eikä sellaisia pakotuksia ole jotka motivoisivat henkensä kaupalla urheilemaan.

Että näillä mennään!

Että miten nuoret saavatkaan jalkateränsä vipajamaan niin nopeaan tahtiin,en ymmärrä.Onhan ne levottomia liikehtimään muutoinkin paitsi ylittäessään suojatietä.

Menin eräänä aamuna arvauskeskukseen ja istuuduin odottamaan vuoroani.Siihen viereeni valui sellainen vaatemytty,iso myssy silmillä jonka päälle oli vedetty huppu,johdot korvissa ja housun persaukset laahasivat lattiaa.

Oivalsin,että sen mytyn sisällä täytyy olla ihmisen koska se ilmiselvästi liikkui.Se mytty istuutui ja sen jalat alkoivat vispata epämääräiseen tahtiin,sitten se kaiveli jostain myttynsä pohjilta kännykän ja alkoi ilmeisesti näpytellä tekstiviestejä.Luultavasti hauskoja sellaisia koska naureskeli itsekseen.

Lääkäri avasi oven ja viittasi siihen myttyyn päin,mytty nousi seisomaan ja meinasi sotkeutua lahkeisiinsa tai sitten niihin housujensa persauksiin.

Itsekin pääsin vastaanotolle ja sain reseptini uusittua,en sotkeutunut kuitenkaan housuihini.

Ajoin parkkiruutuun apteekin eteen,mutta takaani tuli autoletka ja tämän letkan perässä pienipyöräinen mopo.Letka pääsi valoista lukuunottamatta pientä punaista autoa sekä mopoa.

Punainen auto jäi odottamaan vihreää valoa ja se mopopoika ajoi moponsa eturenkaan kiinni auton takapuskuriin,näytti lukitsevan etujarrun ja nosti persettään ja jalkojensa varassa poltti moponsa takarengasta anfalttiin.Kolme näkyvää jälkeä ennätti poika polttaa asfalttiin ennen kuin valot vaihtuivat vihreäksi.

Show ei päättynyt kumin polttoon vaan poika koukkasi risteyksessä jalkakäytävän kautta sen edellä olleen auton eteen.Jalkakäytävälle jäi kaksi säikähtänyttä mummoa katselemaan sen mopon menoa.

Saattoihan olla,että tämän mopopojan tuttavia oli siinä autossa ja poika halusi heille näyttää rohkeuttaan,tiedä häntä.Tuli vaan mieleen se pieni mahdollisuus,että kyseisessä autossahan olisi saattanut olla siviiliasuisia poliiseja jotka luultavasti olisivat jollain tavalla reagoineet pojan ajolinjavalintoihin.

Ei tee mieli jalkakäytäville koukkailemaan,mutta enhän kykene enää muutenkaan levottomasti liikehtimään.Ei kai meikäläisen nuoruudessa niin neuroottista menoa vietettykään kuin mitä se nykyään näyttää olevan. Tai sitten olen liian vanha ymmärtääkseni nykyajan menoa.

Hmm...

Heräsin yhtenä aamuna tavoilleni uskollisena jo kolmen aikaan.Laitoin ensimmäisen aamukahvin tippumaan ja vilkaisin ikkunasta mitä siellä on yön aikana tapahtunut.Maisemahan oli pimeää täynnä,mutta mittariin vilkaisu antoi ymmärtää ulkona olevan pakkasen puolella.

Aamu valjettua alkoi hahmottua minkälaiseen sumuun joudun ajamaan.Eihän muuten olisi tarvinnutkaan,mutta alkoi huolestuttamaan nämä yöpakkaset.Oli näet kesäsaunan vedet säiliöissä ja sammioissa,eihän niitä voinut jäätymään jättää.

Läksin ajamaan mökille vievää mutkikasta ja kapeaa paikallistietä.Sumu oli niin sakea ettei näkyvyyttä ollut juuri nimeksikään,kokeilin sumuvaloja joka vain pahensi näkyvyyttä tehden ikäänkuin valomuurin auton eteen.

Suoran pätkälle tullessani sain juuri ja juuri selvää että edessä jonkin matkan päässä on ikäänkuin vanhan ajan heinähäkki vedetty jollain opilla keskelle tietä.Hiljensin vauhtiani ja noin kymmenen metrin päässä kyseinen "heinähäkki" osoittautui tukkiauton peräkärryksi.Siinä se kärry oli täysin pimeällä tiellä ilman minkäänlaista varoituskolmiota.Sovin nippanappa vaunun ohi peläten ojapenkan sortuvan koska niinhän muutamissa paikoissa kyseisellä tiellä on tapahtunutkin.

Mökki tontteineen oli jo ilman surkeaa säätäkin niin luotaantyöntävän näköinen kuin olla saattaa.Siinä se kesäunelma nökötti kuin vieras piru vieraassa helvetissä,että osaa olla säällä ja vuoden ajalla merkitystä.

Apein mielin kävin kaatamaan sadevesipaljuja ja laitoin kiukaan lämminvesisäiliön hanan lorottamaan säiliön tyhjäksi.Vesisavotassa kastelin tietenkin itseni läpimäräksi,sen verran äkeissäni kumosin niitä saaveja nurin,taisinpa lasetella muutamia perkeleitäkin siinä tiimellyksessä.

Jaahas,olihan se uppopumppukin otettava kaivosta,se olikin oma sessionsa sekin.Letkua on viisitoista metriä ja pumppu kaivon pohjalla viiden metrin syvyydessä,eihän sitä pumppua tarvinnut käydä sukeltamassa kuitenkaan vaan se nousi narusta vetämällä tyhjentymällä tietenkin jo valmiiksi märille jaloilleni.Letku olikin varsin hauska kiepitettävä,olihan se saanut tuntea pakkasta yön aikana.

Olin silloin edellisenä iltana mielessäni uhoillut,että lämmitän tämän syksyn tj.saunan ja sen jälkeen raivaan vesivermeet pois.

Olin niin viluissani että ajatuskin saunan lämmittämisestä sai minut palelemaan entistäkin enemmän.Koko mökkihomma alkoi kertakaikkiaan ottamaan ohimoon,että pitää kaikenlaista ylinmääräistä huolta ja murhetta itselleen rakentaa ja muutenkin sairasta habitustaan lisää rääkätä.

Ennätin ajatella koko mökkihomman mielekkyyttä ja totesi hieman rauhoittuani,että kaikesta huolimatta on.Siihen on kuitenkin niin monta painavaa syytä,jos on ylipäätänsä hengissä tulevana keväänä niin onhan se taasen kaipuu sinne työsiirtolaan jotain väkertämään.

Lieneekö syysmasennuksen poikasta vai johtuneeko sitten näistä jatkuvista yhä pahemmista kivuista joita joutuu kuuntelemaan vaiko siitä,että tahtovat kaikki ...tumaisuuden tulla yhtenä ryöppynä niskaan.

Kun elää niin kokee.Kokeillaan siis jatkaa!

Puolensa molemmilla kun kahvista puhutaan.

Eräänä aamuna makustelin ja maiskuttelin automaattikahvia oikein perusteellisesti,ikään kuin joku hienojen viinien asiantuntijamaistelija.Ruusti ihmetteli ettenkö saa nielaistua vai onko kahvissa jotain vikaa.

Enhän siitä kahvista mitään vikaa etsinyt vaan tarkoitukseni oli tehdä vertailu suodatin-sekä pannukahvin välillä.

Kehoitin Ruustia hyppäämään kenkiinsä,nyt ajetaan mökille saunan lämmitykseen ja samalla tehdään tulet ulkogrilliin ja keitetään saunakahvit perinteisesti pannulla ja tietenkin pannujauhatuksella jota sattuu mökiltä löytymään.

Pientä vesisadetta,mutta koska saunassa kastuu kuitenkin ja ulkotuli palaa pienessä sateessakin,onhan kivigrillin päällä valurautainen kansilevy niin pieni sade ei kahvinmakutestin suorittamista estä.

Kuivista klapeista sekä hyvästä vedosta huolimatta uunien sytyttäminen helposti käynytkään johtuen matalapaineesta.Koko seutukunta oli savun vallassa kuin Moskovassa konsanaan,olihan tuli sytytetty kiukaan alle,mökin kamiinaan sekä síihen kiviviritykseen.

Kukaan ei kuitenkaan palokuntaa paikalle hälyyttänyt,saimme siis kylpeä aivan rauhassa ilman palomiehiä.

Saunomisen aikana oli kahvinkeittovesi sopivasti kuumana,ei vaatinut kuin poroja sisäänsä ja tietenkin sen pari lievää kiehautusta.Nuorien ja kokemattomien on syytä tietää,että jotain muuta keitetään kuin kahvia,kahvi siis kiehautellaan.

Ei tarvinne kertoa pannukahvin makua suodatinkahviin verrattuna sen sen enempää kuin,että ne eivät ole vertailukelpoisia keskenään.

Jokapäiväisessä käytössä on automaatti tietenkin paikallaan ja meilläkin käytössä,mutta nyt kun alkaa mökkikausi olla loppusuorallaan,tuon ehdottomasti mökkipannun vakiasunnolle talveksi.Onhan se hienoa silloin tällöin juhlistaa jotain olematonta hetkeä kunnon kahvilla paremman puutteessa.

Ei ole pannua eikä pannujauhatusta täällä,laitan siis kahvin itseksensä tippumaan ja vietän toisen autottoman päivän.En siis vasiten lähde sitä pannua mökiltä noutamaan.

Soromnoo sorkat ja päät!

Enhän minä siitä vastapaino koukkupuntarista jota niin maineikkaasti on punnituksen ohella myöskin kylätappeluissa käytetty.

Kyseessä on tuo seinällä oleva sääasema.Hyvin arvokkaan näköinen laitekokonaisuus,mittaa lämpötilaa,kosteutta sekä ilmanpainetta.Jalopuutaustassa messinkikehyksiset mittarit,oikein kelloseppälaatua.

Minun oli määrä kuolla jo reilu kolme ja puoli vuotta sitten sairaalalääkärin mukaan,mutta enhän minä mihinkään enkä ketään välttämäti kerralla usko.

Olisiko ollut aavistus siitä,että jos sinnittelen kuusikymppiseksi,saatan saada vaikkapa jonkun mielenkiintoisen lahjan,kukaties?

Olihan puhetta ollut ettei mitään lahjojen kanssa räpläilyä,ei sitten ollenkaan.Ruusti kuitenkin luovutti paketin sanoen ettei hän oikein tiennyt mitä,mutta toivottavasti kelpaa.

Tuossa se on seinällä kaikessa komeudessaan.Lämpöä 27 pykälää,viisari osoittaa sadetta,kosteutta näkyy olevan 38 astetta.

Nuo lukemat näkyvät mukavasti tuosta mittarista,mutta ei kehosta.Sairastan nimittäin nivelpsoriasista sekä nivelreumaa,säitten vaihtelut tuntuvat siis kehossa ennen kuin mittari osaa matalapainetta osoittaa.Olen siis itse huonosti liikkuva sääasema,seinälle asennettu ei liiku sitäkään vertaa,ainoastaan osoittimet näyttävät sen olevan kondiksessa.

En tämän enempää kehuskele mittareilla,niskatkin vihoittelevat ja ilmiselvästi haluavat sijoittua hetkeksi tyynyn syleilyyn.

Adios!

Olin poikasena kuullut usein jonkun mainitsevan "Joka vanhoja muistaa,sitä tikulla silmään" Olin ollut hyvin pahoillani koska mieleeni tuli joku puhkomassa isovanhempieni silmiä.

Nyt muistelen pitkin hampain sitä Astan vierailua mökkitontilla.Johonkin aikaan yöllä oli mellastanut,kuitenkin niin vaivihkaa ettemme tienneet sen käynnistä yhtikäs mitään ennen kuin seuraavana aamuna.

Heräsin aamulla varhain ja laitoin kahvikeittimen latinkiin huomaten ettei sähköä olekaan.Sähkökatkos taas vaihteeksi ja meninkin ulos terassille aamutupakille.Hieraisin toisenkin kerran silmiäni,puuliiteri oli kaatunut vasemmalle kyljelleen ja liiterin oikealla puolella sijainnut kookas koivu oli kaatunut juurineen pitkin pituuttaan.Kyseisen koivun juuret olivat vipanneet liiterin nurin.

En siinä kauaa ennättänyt korvallistani raaviskella kun naapuri tuli m-sahan kanssa,oli kuullut yöllisen ryskeen ja tuli vahinkoja katsomaan.Totesimme kuitenkin vahingot varsin pieniksi,eihän päärakennus eikä autokaan ollut osumia saanut.

Juurineen kaatunut puu oli latvastaan konkelossa toiseen koivuun,niinpä metsuri katkaisi sen liiterin viereisen puolentoista metrin kantoon jolloin juuripaakku jympsähti takaisin paikalleen,liiteri jäi tietenkin edelleen kylkiasentoon.

Siinä sitten pähkäiltiin kuinka saadaan liiteri pystyyn.Metsuri läksikin hakemaan traktoria,josko saisimme pitkään kantoon jätetyn puun takaisin nurin ja sahattua kiinni pitävät juuret poikki.

Koneessa riitti kylläkin puhtia vaan paino ei riittänyt,kone upposi taka-akseliaan myöten pihatielle.Se oli siltä osin luovutuksen paikka,koivu tyvestä poikki ja sillä selvä.

Seuraavaksi aloimme katsoa sopivaa paikkaa liiterin kulmista vetoriimulle vetääksemme edes liiterin pystyyn.Siinä tupakoidessamme tuli paikalle yksi metsurin kaveri kysyen mitä oikein pähkäilemme ja kuultuaan liiterin nostoaikeista,otti liiterin räystäästä kiinni ja tempaisi liiterin pystyyn kysyen onko sopivassa paikassa.

Voima ei palvo kuvia,mutta se on kuitenkin mainittava ettei liiteri ole tilavuudeltaan sataakaan kuutiota,eikä se ollut aivan täynnäkään.

Sielläpä ovat Astan rötökset klapeina odottamassa tulevan kevään ahavia kuivaakseen.

Suvi suloinen,aha!

Mökillehän se oli ängettävä tänäkin aamuna,johan ensimmäinen aamukahvi tuli nautittua klo.03 aamuyöstä.Kopistelin kahvikeitintä samaan aikaan kuin alakerran asukas kolisteli kotiansa.

Eipä sää juuri mökille houkutellut,lämpöä ulkona kahdeksan astetta,plussan puolella kuitenkin.Mökin mittari näytti tylyt viiden asteen lukemat,kiireen vilkkaa kalikoita kaminaan ja sähköpatteri päälle

Kevään korvilla asensin mökin saunaan led-valot,jotka laitoin kahta puolen harjapalkkia sattumalta jemmassa olleisiin muoviprofiileihin.

Hyvinhän ledit ovat pelittäneet niinkin,mutta kun pulun...sellainen on,kävi kyseiset muoviviritelmät niin pahasti okulaariin ettei voinut vastustaa kiusausta uusia koko viritelmää.

Mitähän lienee ollut mielessä valorunkojen muotoja piirtäessäni,niistä kun tuli runsaahkon kaarevia malliltansa.Pahvisapluunasta muodot oksattomaan höylättyyn mäntylautaan ja kuviosahalla kurvit kohdalleen.

Sahaukset oli tehtävä ulkosalla,mutta hiontahommat käsipelillä kävivätkin tuvan lämmössä rattoisasti.Hiomisessa menikin tunti per palikka,eli neljä tuntia kaikkiaan.Eihän kukaan valmista työtä katsellessaan kuitenkaan kysy kuinka kauan aikaa niiden tekemiseen on tärvätty vaan sitä,että kuka ne on tehnyt.Eihän niihin välttämättä satunnainen saunoja kiinnitä mitään huomiota,mutta tekijän silmissä ne ovat aina.

Hyvillä mielin saunan lämpöön kipeitä ketaroitaan hautomaan ja mielipiteitten vaihtoon jäädäkö mökille yöksi vai lähteäkö kotiin.Kotiin lähtö sai kaksi jaa-ääntä,niin että täällä ollaan kotona palelemassa.

Kivitalossa tämä kosteus tuntuu sairaissa nivelissä aivan erinomaisen hyvin.Valittelin tätä vilutustani kun Naksu mainitsi,etten ole syönyt koko päivänä kuin pari grillimakkaraa ja kannullisen kahvia.

Jaahas,tämä vilutus ei siis välttämättä johdukaan kosteudesta ja laihuudestani vaan nälästä.Olin siis todella nälkäinen vaikka en sitä itse tiedostanutkaan.Siihen ei tullut selvyyttä kokeilematta,lämmitin pannulla reippaan annoksen karjalan paistia,pari siivua vaaleaa leipää paksuilla edam-juusto siivuilla ja tuopillinen sitruuna-vichyä.

Pröyh! Juu,minulla oli siis todistetusti suden nälkä,en vain nälältäni jaksanut ulvoa.Nyt ei jaksa kun maha on liian täysi.Todellinen on tai off-tyyppi,pakko myöntää.

Kohtahan tässä pääseekin yöpuulle muutamaksi tunniksi,heräten taas aamuyöstä kahvin keittoon ja suunnaten sitten taasen sinne valoprojektin kimppuun.

Seuraava yö vietetäänkin mökillä teeskennellen pipopäisiä kesälomalaisia jotka kirmaavat perhojen lailla saunan ja liiterin välistä polkua onnellisesti hymyten.Oolalaa!

Hautausmaahan on rauhan tyyssija noin yleisesti otten.Saatanan palvojan saattavat tosin hautarauhaa rikkoa,mutta nyt sen tekevät itikat.

Kävimme eilen aikaisin aamusta asettamassa ruusubekoniat vanhempieni haudoille.

Kun nousimme autosta multasäkin ja kukkasten kera,alkoi se jumalaton itikoiden hyökkäys.Emme olleet myrkyttäneet itseämme,olimme siis vapaata riistaa näille poikkeuksellisen agressiivisille siivekkäille.

En voinut olla vertaamatta hautausmaan itikoita kesämökin itikoihin,jotkaovat kesyjä tapauksia näihin hautausmaan itikoihin verrattuna.Olisiko sitten syynä hautausmaan asukit joista itikat eivät enää kostu minkään vertaa.

Olimmehan imeksijöiden armoilla reilut puoli tuntia kun oli kaivettava poterot kukkamullallle,siunattu maa kun tahtoo olla sellaisenaan liian hiekkapitoinen.

Lopputulos oli kuitenkin silmiä hivelevä.Punaiset kukkaset upeaa kiveä vasten.Kyseinen kivi on todellinen uniikkituote,suorastaan taideteos. En malta olla mainitsematta kyseisen kiven suunnittelijaa ja toteuttajaa,hän on nimittäin isoveljeni Iisi.

Olen pikapuoliin kuusikymmentä vuotta täyttävä mies.Ennaltaehkäisy on kuitenkin tärkeää,siinä syy minkä vuoksi päädyin kierukkaan.

Koko alkaneen kesän olen pyrkinyt hoitamaan ehkäisyn suihkuttamalla,voitelemalla sekä huitomalla.

Vasta eilen kumppanini keksi mainita kierukan.Hankinkin niitä kerralla peräti kymmenen kappaletta,paketissa oli myös viisi kappaletta asetustelineitä.

Kierukan vaikutuspiiri on suppeahko,mutta jotakuinkin luotettava.

Tänään heti mökille mentyämme sytytin oitis yhden kierukoista savuamaan ja ehkäisevä vaikutus oli heti havaittavissa.Emme saaneet ainoatakaan pistoa terassilla istuessamme.

Terassithan ovat tunnetusti vilkkaita iskupaikkoja,mutta yhtäkään imua ei tullut.

Tämä ei ole mainos missään tapauksessa,mutta voin kyllä kernaasti suositella OFF´in hyttyskierukoita ehkäisemään itikoiden suorittamia ikäviä pikaimuja.

Johan mediat varoittelivat tämän kesän itkoiden olevan erityisen ärttiä lajia.Se on nyt huomattu,heräsin äsken hemmetinmoiseen kutinaan.Pahkuroita on joka puolella,sivelin niihin Vademecumia laihoin tuloksin.

Huomasin jossain lehdessä ilmoituksen hyttyskarkoittimesta.Laite toimii nestekaasulla/sähköllä,vaikutusalueeksi mainitaan 2000m2.Ilmoituksessa ei ole mainintaa suoja-alueen kuutiometreistä.Jos nyt ajatellaan suojan olevan vaikkapa sen luvatun kaksituhatta neliötä niin kuinkahan korkea kyseinen suoja-alue sitten onkaan,suojaako laite kymmenen sentin vaiko metrin korkealla vyöhykkeellä?

Kyseinen suojalaite maksaa jotain kahdeksansataa euroa,joten ei sitä aivan kokeilumielessä varmastikaan moni hanki.

Nyt kun näistä pinta-aloista tuli mielleyhtymiä,ihmetyttää myöskin lämmityslaite-samoin kuin saunankiuasilmoitukset.Niiden teho ilmoitetaan lämmitettävän tilan neliö-eikä kuutiometreissä.Esimerkiksi sauna saattaa olla lattiapinta-alaltaan 10 neliötä,mutta tilan korkeushan voi vaihdella,sehän saattaa joko kaksi metriä korkea,joissain tapauksissa saattaisi korkeutta olla peräti neljäkin metriä(olen sellaisenkin nähnyt) Näin ollen toisen saunan tilavuus on se kaksikymmentäkuutioita,toisen neljäkymmentä.

Ilmalämpöpumppujen-samoin kuin muiden huoneistolämmittimien ilmoituksissakaan ei käytetä laitteen kapasiteettia ilmoitettaessa kuutio-vaan neliöperustetta.

Itikoiden syötäväksi on lähdettävä tänäänkin,on pieni projekti mökillä kesken(milloinkapa ei sitten olisi) Nyt on jo varustauduttu hyttyskierukoilla jos saisi edes grillata vähemmillä huitomisilla.

Nämä tämän kesän jalostuneet siivekkäät nauttivat näköjään myöskin saunomisesta,eilenkin tuli melkoinen parvi mukaan lauteille.Eipähän niistä pistäjiksi saunan kuumuudessa kuitenkaan ollut,näkyy niidenkin pistin saunan kuumuudessa pehmenevän!

Ei muuta kuin Offia ja lehmisavut palamaan!